Tästä se lähtee!

Tervetuloa Karhurouvan blogiin! Koska liha on heikko ja etenkin allerkirjoittaneella lähtee herkästi lipsumaan, ajattelin tehdä kilojenkaristuksesta edes hieman julkisen. Jospa sisäisen draivin lisäksi pelko kasvojen menettämisestä ajaisi minua eteenpäin. Tarkoitus on voittaa jo pitkälti toistakymmentä vuotta jatkunut sota, eli kaikki apu tulee tarpeeseen. Tietystihän on se riski, että kukaan ei lue tahi kommentoi turinointiani ja ajatukseni leijuvat kyberavaruudessa kaikessa hiljaisuudessa. Mutta sen riskin otan mieluusti, ja sitäpaitsi kuluuhan tässä kirjoitustyössäkin jokunen kalori!

Alkuun kerron taustoja itsestäni ihan lyhyesti, myöhemmin varmasti tulen pureutumaan syvällisemmin kilojeni taustoihin ja elämäntapojeni virheellisyyteen. Liikakiloja on vuosien saatossa kertynyt jo lähes 50 (punastuttaa ja hävettää ihan kirjoittaa tuo lukema) joista viimeiset noin 10 ovat seurausta raskausajan jälkeisestä herkuttelumaniasta. Pienin karhunpennuista syntyi loppuvuodesta ja silloin lähti totaalisesti lapasesta herkuttelu tässä talossa. Karhuherra toimi erinomaisena rikostoverina ja agitaattorina himoiten itsekin herkkuja illasta toiseen. Eli heti kun jäkikasvun pää vain hipaisi tyynyä, alkoi vanhemmilla mässäysfestivaalit vailla vertaa. Jos mitään mässättävää ei löytynyt, sitä lähdettiin vartavasten hakemaan. Oli sipsiä, dippiä, suklaata, irtokarkkeja... vain mielikuvitus oli rajana! Kun huomattiin, että yksi dippikastike hupeni liian nopeasti, seuraavalla kerralla ostettiinkin kaksi! No kuinkas kävi? Minulle kertyi kiloja niin, että paukkui mutta Karhuherra säilytti sorjan vartensa. Liekö fyysisellä palkkatyöllä osuutta asiaan, vaikka enpä minäkään aivan jouten neljän ipanan kanssa ole ollut. Olen vaan sitä sorttia, että kun kävelenkin herkkupuodin ohi niin reidet leviää niin, että rutina kuuluu.

Kun sitten lääkärintarkastuksessa verenpaineet olivat pilvissä ja äitiyspöksyt kiristelivät päällä vielä 4kk synnytyksestä, totesin, että nyt riittää. Kertakaikkiaan en voi tehdä itselleni näin, saati ihanaisille lapsilleni! Minulla on onni ja etuoikeus kasvattaa neljää tyttölasta tähän maailmaan. Heistä toivoisin terveitä ja hyvinvoivia nuoria naisia, joten kuinka voin sallia sen, että kotoa saavat tällaisen esimerkin. Olen saanut opetettua terveellisen ruokailun perusteet, sillä päiväsaikaan meillä syödään terveellistä kotiruokaa. Mutta ristiriitahan siinä on, jos äiti on iso kuin norsu ja terveyskin rakoilee. Ja niin se sitten kohta kolme viikkoa sitten alkoi, taisteluni kiloja vastaan! Se miten ja millä tuloksilla onkin jo eri tarina...