Niin se sitten alkoi, se kilonkarkoitusprojekti. Tai oikeastaan käytännössä se alkoi jo noin kolme viikkoa sitten kun alkoi päässä kuulua hiljaista mutta päättäväistä surinaa. Siellä raksutti tieto siitä, että tällaisena olen kävelevä aikapommi, joka vain odottaa räjähtämistä. Verenpaineet jo koholla, mitähän seuraavaksi? Ikääkin jo 33 vuotta, joten eipä tässä enää suunta voi olla kuin alaspäin, jos jotain en tee. Myönnettiin Karhuherran kanssa se molemmat, että herkkumopo oli pahasti lähtenyt käsistä ja muutenkin annoskoot senkun suurenivat. Kuvittelen ainakin olevani hyvä kokki ja arkiruokakin meillä on aina ollut huippuhyvää. Ja pitäähän sitä pöperöä syödä, kun vaivan on sen eteen nähnyt!
Tiesin, että annosten pienentäminen ja herkuttelun lopettaminen on minulle tosi vaikeaa, jos en laita toviksi niin sanotusti kerrasta poikki. Joten lauantaina 16.4. kannoin kaupasta nutrilett aloituspakkauksen (vlcd tuotteita) ja aloin suunnitella. Sunnuntaina vähän keventelin, ja lopulta maanantaina 18.4. starttasin tiukan linjan. Vieroitusoireita osasin odottaa, sillä erityisesti suklaaseen olin suorastaan kasvanut kiinni! Mutta olin yllättynyt, miten vähän vaikeuksia alussa oli. Söin pakkauksen ohjeiden mukaan vain pienillä muutoksilla, jättäen esim. jälkiruokavanukkaan väliin päivällisellä. Kaloreita päivässä kertyi siten noin 800, pikkuista vaille. Ja olo alkoi piristyä kummasti! Pelkästään se tieto, että teen omalle voinnilleni jotain suuremmoisen hyvää sai minut puhkumaan intoa ja suorastaan hehkumaan! Viikonlopun tullen herkuttelin vähän, sillä alusta asti olin päättänyt, että karkki/herkkupäivä on oltava, että en henkisesti aja itseäni ihan loppuun. Ja kuinka ollakkaan, määrät pysyivät kohtuudessa tällä kertaa ja sunnuntain tullen kevyt linja taas jatkui ilomielin.
Projektia helpottamaan laadin itselleni "taisteluvihon", jonne laadin painonseurantaa varten graafisen taulukon, seurantalomakkeen ja ruokapäiväkirjan. Päätin punnituspäiväkseni maanantain, jolloin heti aamusta hypähdän vaa'alle ja tuijotan totuutta silmiin. Ja niinpä maanantaina 4.5. eli tasan kahden viikon kuluttua aloittamisesta sainkin kirjata pudotukseksi tasan 3kg. Se vastaa kuulkaa ystävät kuutta (6!) paketillista voita jo pois tästä ruhosta, ei mikään pikkujuttu! Vaikka onkin vain pienen pieni pisara elämäni ihrameressä, sain tuosta pudotuksesta mahtavasti tsemppiä jatkaa. Ja jatkanut olen, syöden noita ateriakorvikkeita noin 700-800kcal edestä vuorokaudessa. Ja voinut hyvin, ollut hyvällä mielellä ja nauttinut elämästäni!
Jos osaan, laadin tännekin helppolukuisen pudotusseurannan. Kärsivällisyyttä rakkaat lukijat, opettelen vasta :) Aurinkoista päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti