maanantai 23. toukokuuta 2011

Puntaritunnelmia

Erinomaisen keveää maanantaita! Aamupunnituksen tuloksen kävinkin intopiukkana päivittämässä sivupalkkiin, mutta ihanat karhunpennut pitivät sen verran kiireisenä tänä aamuna, että pidempiin turinoihin ehdin varastaa pari minuuttia vasta nyt. Ja kuinka mukava tulos minulle suotiinkaan, yhteispudotus on jo lähes 9kg! Olen aivan karvan päässä ensimmäisestä kympistä, joka on se ensimmäinen henkinen tavoite. Siitä ei olekaan enää kuin pienen pieni matka sitten siihen oikeaa huippuhetkeen, kun vaaka näyttää alle 100kg.

Nutraaminen on sujunut varsin mainioissa tunnelmissa, lukuunottamatta parin illan järjetöntä himojen ilotulitusta! Tuoksut tuoksuvat nyt voimakkaammin kuin koskaan, sillä koskaan ennen ei kylmä nakki ole tuoksunut näin houkuttelevalta. Karhuherra pelkääkin jo, että eräänä kauniina yönä hän herää siihen, että järsin hänen käsivarttaan! Mutta totta puhuakseni, ei tämä ole niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Vaikka myönnän kyllä senkin, että jos en osallistuisi testiryhmään, olisin varmasti eilen sortunut maistelemaan pikkuisen grilliherkkuja, joita loihdin muulle Karhukoplalle. Mutta tämän kuurin ja sen jälkeisen muun keventelyn takuuvarmana opetuksena on se, että pienelläkin määrällä voi tulla kylläiseksi ja onnelliseksi! Mahalaukkuni on jo aivan olematon entiseen jätesäkin kokoonsa verrattuna, mikä on kerrassaan mainiota. Ja tänään laitoin päälleni vaatteet, jotka eivät mahtuneet päälle vielä huhtikuussa, kun sovittelin kesävaatteita! Se jos mikä on paras palkinto! Tätä tahtoo lisää ja tiukan linjan vetäminen on taas henkisesti lasten leikkiä, kun askel kevenee päivä päivältä ja itsetunto nousee kohisten. Tulevaisuus ja minäkuva näyttävät taas valoisalta. Vaikka ulkomuoto ei vielä radikaalisti ole muuttunut, saan tolkuttomasti voimaa siitä tunteesta, että mussa on sitä kuuluisaa munaa tehdä asoille jotain. Leuka pystyyn ja kohti uuden viikon haasteita katse positiivisissa asioissa negatiivisten sijaan. Oheinen musiikkipätkä on eräästä minun elokuvasuosikeistani, se kiteyttääkin mukavasti sen, mikä on tärkeintä: katsoa aina elämän valoisia puolia! Aurinkoista viikkoa!

2 kommenttia: