keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Täähän menee mukavasti!

Nyt on pian kolmas tiukanlinjan nutrauspäivä takana ja olen käsittämättömän iloinen koko touhusta! Elimistö taisi tottua jo kevennysvaihteeseen, sillä täähän ei kuulkaas tunnu siinä kuuluisassa missään! Pari kertaa on tullut nälkä, mutta sehän mulla ehtii tämän lauman johtajana tulla muutoinkin, sillä pienet vannoutuneet painonvartijani pitävät minut visusti poissa jääkaapilta päiväsaikaan! Näin iltasella iskee vähän haikea mieli, kun katsoo Karhuherran itsellensä loihtimia voileipiä... mutta tiukkanapysyminen ei ole ainakaan vielä ollut mitenkään vaikeaa! Ja nämä iltapalaksi nauttimani Nutrilett-pirtelöt ovat mukavan makeita, eli pitävät kivasti suurimmat himot poissa. Tapani on ollut erityisesti mun lempparihömppiä katsoessani (täydelliset naiset ja greyn anatomia) hemmotella itseäni suklaalla, sitä tapaa on tavallaan ikävä myös. Mutta se tapa näkyy inhasta peilistä ja valokuvista, eikä kyllä koskaan pääse takaisin elämääni!

Päätin tämän viikon alussa tulla isolle osalle tuttujani ulos laihdutuskaapista, eli kerroin ryhtyneeni moiseen projektiin. Vastaanotto oli kaikinpuolin sellainen kuin toivoin, eli varsin kannustava. Jokunen epäluuloinen halusi tuoda julki näkemyksen, että näin pussittelemalla kun laihdutan, niin kilotpa tulevat pamahtaen takaisin kun viimeisen pussiruuan olen nauttinut! Vaikka en saisi, niin hiemanhan minä annoin itseni lannistua moisesta... Kuitenkin pidän itseäni ihan normaaliälyisenä, vaikka joissakin asioissa olen Nalle Puhin tapaan karhu, jolla on hyvin pienet aivot. Ymmärränhän minä, että pussittelu ei ole mikään loppuelämän ratkaisu ja edessäni on kokonaisvaltainen elämäntaparemppa! Nyt laihdutan aluksi pikavauhtia, sitten siirryn muihin keinoihin opettelemaan sitä loppuelämää, johon ei läskimakkaramaha ja paksut posket kuulu! Laihdutustapa vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti kilot sulavat, mutta loppuelämä vaikuttaa siihen miten ne pysyvät poissa. Joten epäilijöille näytän alahampaita ja heistä saan yhä isomman uhon jatkamiseen. Njäänjää!

Karhuherralle kaikki kiitokset kahdesta asiasta: Ensiksi siitä, että rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen, eikä koskaan ole painostanut tai edes vihjannut minua laihdutuksen suuntaan <3 Ja toisenni kiitoksen hän ansaitsee siitä, että jaksaa uskoa minuun ja kannustaa tässä projektissa. Ylpeänä voin kertoa, että minun projektini innostamana Karhuherra poltti viimeisen tupakkansa viikko sitten! Molemmilla on suurin haaste siinä, että on tekemättä jotain. Ei uskoisi, kuinka vaikeaa sekin voi olla, tekemättömyys. Mutta päivä ja tunti kerrallaan, muuta ei voi itseltään vaatia!

Lopuksi sanat Uppo-Nallen hyvältä ystävältä Laulavalta Lintukoiralta:
"Jos omalle tontille kakkaat, ei tule luoksesi rakkaat.
 Jos viereiselle tontille kakkaat, heti saapuvat luoksesi rakkaat."

Ihanaa loppuviikkoa kaikenkarvaisille ja kaikenkokoisille Ystävilleni siellä informaation valtateillä!

2 kommenttia:

  1. Kyllä ne kilot tulee pamahtaen takaisin laihduttipa millä tavalla tahansa JOS jatkaa samalla tyylillä millä kilot keräsikin. Että mua on alkanut ärsyttää toi pussilaihduttamisen mollaus, ihan kuin olisi yksi ja ainoa oikea tapa laihduttaa ;(

    VastaaPoista
  2. Näinhän se on, kuten itsekin totesin, että elämäntaparemontti on tärkein. Mutta jokainen, joka on kantanut kymmenien kilojen ylipainoa varmasti ymmärtää, miksi on jo henkisestikin tärkeää saada oikein kunnon alkuspurtti laihtumiseen. Jos nyt ensimmäiset 20kg saan pois pussittelemalla, eli melko nopeasti, niin kyllähän siinä silti on vielä melkein 30kg pudotuksen verran aikaa totutella uudenlaiseen elämään ilman pusseja.

    Voisikohan joissakin tapauksissa arvostelu olla kateuttakin, koska kaikillahan ei täyspussitteluun itsekuri edes riitä? No jokatapauksessa kukin tyylillään, kunhan laihduttaa terveellisesti niin tyyli on vapaa :)

    VastaaPoista