Heipparallaa. Pahoittelen, että viikko ehti jo puoliväliin ennenkuin ehdin kirjoittelemaan kuulumisia. Tämä viikko on alkanut muilla mietteillä kuin laihdutuksella. Se on ollut tietoinen valinta jo ihan Karhuherrankin pyynnöstä. Yli 11 viikkoa minun päivittäiseen elämääni on kuulunut tiukka itsekuri ja jokaisena aamuna olen käynyt puntarilla, ihan vain siksi, että totuus ei unohtuisi yhtenäkään hetkenä. Se minun totuuteni, että olen lihava röhköpossu jonka on ponnisteltava hartiavoimin kohti terveempää ja kauniinpaa tulevaisuutta. Nyt alkoi viimein tuntua, että aivojeni laihdutuskeskus alkaa kiehua yli ja kaipaan toviksi löysempää otetta. Samaa pyysi Karhuherra, onhan tämä ollut omanlaisensa urakka myös hänelle, koska hän on jaksanut tukea ja kannatella minua läpi tämän kaiken.
Tällä viikolla olen siis antanut vaa'an lojua allaskaapin alla, vaikka houkutus nousta sille on ollut valtava. Olen myös antanut itselleni luvan syödä. Olen syönyt monenlaisia kotiruokia, joita olen himoinnut prosessini aikana. En toki ole upottanut päätäni sulaan juustoon, niinkuin mieli on monesti tehnyt. Mutta on tuntunut ihan mukavalta osallistua perheen yhteisiin ateriahetkiin nauttimalla esimerkiksi suurella vaivalla tehtyä lohilaatikkoa. Ja koko kesän olen ollut käytännössä kuivin suin, kuumien kesäpäivien uuvuttamana himoinnut huurteisen kylmää siideriä. Nyt olen sellaisetkin itselleni sallinut, voi sitä makujen sinfoniaa kielenpäällä, kun kauniista jalallisesta lasista olen siemaillut jääpalojen kylmentämää vadelmasiideriä. Lauantaina koen loppuhuipennuksen, kun saamme viettää Karhuherran kanssa kauan kaipaamaamme laatuaikaa. Silloin tulee kuluneeksi viikkoa vaille kalenterivuosi edellisestä yhteisestä illastamme ilman lapsia. Vaikka lapset ovatkin meille kaikki kaikessa, tuntuu loistokkaalta saada pitkästä aikaa keskittyä ihan vaan toisiimme. Joten lauantaina jaamme lapsoset ja koiran neljään eri hoitopaikkaan ympäri kyliä ja suuntaamme viettämään iloista iltaa yhdessä. Olemme varanneet hotellihuoneen paikallisesta hyvänpuoleisesta hotellista, josta sitten suuntaamme hyvän ystävän pyöreille synttäreille. Syntymäpäiväkemuista jatkamme takaisin hotellin yökerhoon ja lopulta nauttimaan puhtaista valkeista lakanoista ja aamusella myös buffet aamiaisesta, pitkän kaavan mukaan. Mainoksen sanoin: koska olemme sen arvoisia ;)
En tiedä sitten, mitä ravitsemusasiantuntijat tuumaisivat minun vapaaviikostani... mutta itselleni tämä on ollut tarpeellinen akkujen latauskeino, muttei todellakaan mikään pysyvä tila. Kyseessä ei ole retkahdus täynnä selittelyn makua, vaan koko ajan olen henkisesti tietoinen tulevista haasteistani jotka ovat taas edessä heti maanantain koittaessa. Ensin palautan itseni ruotuun viikon nutrauskuurilla, ihan vain nesteenpoisto ja kurinpalautusmielessä. Sitten jatkan painonvartijoiden pistesysteemillä hamaan tulevaisuuteen. Pisteissä on se hyvää, että ne opettavat nimenomaan säännöstelemään omaa syömistään ja tekemään oikeita valintoja, kieltämättä mitään. Ne ovat oiva apua elämäntapamuutokseen, joka on pysyvä jos itse siitä teen sitä. Pisteillen painonpudotus toki hidastunee, etenkin kilonkarkotuksen edetessä, mutta se on tässä tilanteessa vain hyvä. Nyt minusta on kuoriutunut se pahin ihrakerros päältä ja nyt alan kaivaa sitä oikeaa minää loppuläskien seasta.
Rentoa viikkoa ja vielä rentouttavampaa viikonloppua kaikille!
Ihanaa, laatuaikaa rakkaan kanssa!! Hienoa! Ja kun elät tietoisesti tuon vapaaviikon ja sinulla on hyvät suunnitelmat seuraaviksi viikoiksi, tuskin viikko tekee muuta kuin pelkkää hyvää itsellesi ja samalla koko perheelle. Noin sitä pitää!!
VastaaPoistaKiitos Sari, kylläpä tuli kannustus nyt tasan oikeaan aikaan! Olen jotenkin alitajuisesti kokenut pahaa mieltä siitä, että sallin itselleni moisen puntarivapaan... vaikka tämäkin on ollut omanlaisensa oppimiskokemus, sillä olen huomannut sen, että käsi ei vie sitä haarukkaa suuhun enää yhtä huomaamatta ja keveästi kuin ennen. Olen vaan vähän sellainen, että tällainen passiivinen oppiminen/painonhallinta ei ole tarpeeksi agressiivinen lähestymistapa. Vaikka on kyseessä elämänmittainen muutosprosessi, aivoni kaipaisivat sitä, että olen jatkuvassa taistelutilassa asian hyväksi. Tänään keventelen jo (en kyllä mässäilylinjalle ole lähtenyt vieläkään, vaikka maanantaina herkuteltiin tex mex-pöperöä Karhuherran kanssa)... kasvikset ja pirtelöt yhdistettynä täysjyväpuuroon jne. Siten en tunne oloani turvonneeksi juhlissa, se on itsetunnolle tärkeää!
VastaaPoistaOnnea nyt ensin tuohon huimaan pudotukseen!!! Vapaa viikko tekee henkisesti ihan hyvää itse kullekin. Mulle oli juhannus tuhoisaa, mutta nyt ollaan taas aisoissa, mutta uusin ideoin. Nutraus ei pitemmän päälle sopinut mulle. Alkoi syömään ns. henkisesti liikaa. Vaihdoin nykypäivän kivikauteen :) Olen yllattynyt tuloksista. 600g vielä niin olen juhannusmitoissa vaikka ennen juhannusta en viikoon punninnutkaan. Onnea jatkoon.
VastaaPoista