Tänään ahdistaa tämä laihduttajan elämä. Kesään on aina kuulunut minulla herkuttelu, enkä tarkoita vain jäätelöä vaan ihan sitä mehevää juustoleipää pihanurmikolla nautiskeltuna. Ja kun iltaisin lapset nukkuvat ihanan mutta väsyttävän päivän jälkeen, olisi todella ihana voida tehdä vaikkapa lämpöiset leivät ja ottaa yksi tai kaksi jääkylmää siideriä. Vaikka koko ylipaino on ihan oma vika ja vieläpä korjattavissa oleva sellainen, niin tänään kiukuttaa. Kaipaan entistä elämää, sitä kun millään ei ollut oikeastaan mitään väliä. Jos se maistui hyvälle, se oli syötävä. Tiedän, että tämä on muutosvastarintaa, mutta ai hyvänen aika kun tekee mieli paukuttaa päätä seinään.
Tänään olen ollut pihalla auringossa yhden työpäivän verran, ottanut aurinkoa ja puljannut uima-altaassa ipanoiden kanssa. Ihan huomaamatta tulee liikuttua kun jatkuvasti yksi haluaa yhtä ja toinen toista, on välipalan tekoa ja vaipanvaihtoa, koiranhoitoa ja vaikka mitä. Iholla kihelmöi kesäinen tunne ja mahassa kurnii, ei nyt sudennälkä mutta vähintäänkin kolossaalinen suolaisen himo. Juonut olen ainakin pari litraa, mutta nyt tuntuu, että tekisi mieli upottaa kasvot suolakuppiin. Ei ole kaukana se hetki, kun totean, että ehtii sitä laihduttaa myöhemminkin ja isken hampaani minua nimeltä kutsuvaan ruisleipään... vaan kun ei ehdi myöhemmin, itse asettamani tavoite pitää saavuttaa, eli 16.7. mennessä -20kg. Kaukana se ei ole, joten ruisleipä ja sipsit pysyvät kaapissa, vaikka kyyneleet silmissä ja hammasta purren. Mutta aion polkea jalkaa ihan hetken, koska on ihan epistä, että maailmassa on myös ihmisiä jotka voivat syödä lihomatta ihan mitä vaan mieleen juolahtaa... tahtoo haluu mulle kans!
Tiedän tunteen. Mietin välillä kaihoisasti aikoja, jolloin "sai" syödä mitä vaan. Nyt välillä tarvii pyöriä kaupassa pitkäänkin ennenkuin keksii jotain mitä nyt voi syödä ja joka olisi jotain sellaista kivaa naposteltavaa entisaikojen muistoksi. VAIKKA NIMENOMAAN SIITÄ PITÄISI PÄÄSTÄ EROON!! Mietin sitäkin, että pystyykö sitä sitten joskus normaalipainoisena elämään ns. normaalisti, vai jääkö tästä kaikesta jokin negatiivinen muistijälki. Toivottavasti ne kaikki laihduttamisen ja elämänmuutosten tuomat hyvät asiat peittoavat nämä kieltäytymisten aiheuttamat tuskat! Tsemppiä sinulle!
VastaaPoistaMikä siinä napostelussa onkin sitä elämää suurempaa, ihan käsittämättömän koukuttavaa on se. Aina kun on "tyhjä" hetki päivässä, niin ajatukset harhautuu siihen, että mitä sitä suuhunsa laittaisi! Jotkut osaavat olla napostelematta aivan kuin luonnostaan, mutta itse joudun tekemään lopun ikääni töitä sen välttämiseksi. On se vaan niin väärin ;)
VastaaPoista