Höyhensarjassa taas

Hyvää ja kaunista maanantaihuomenta Ystävät! Nyt se on sitten tapahtunut, minä olen siirtynyt takaisin höyhensarjaan eli paino on viimeinkin alle 100kg. Ei tietenkään vielä paljon, mutta henkisellä tasolla tuo kuilu on jo suunnattoman suuri! On aivan eri asia tuntea olevansa satakiloinen, kuin alle satakiloinen. Olen aivan suunnattoman ylpeä itsestäni ja muuttuneesta olemuksestani joka ei enää jää keneltäkään huomaamatta. Lupaankin nyt tässä, että kun viimein olen normaalipainoinen, niin paljastan tässä blogissa ennen ja jälkeen kuvani kaikille lukijoille. Toivon todella, että se tapahtuu viimeistään loppusyksystä. Tai korjataanpa hieman, LUPAAN, että se tapahtuu viimeistään loppusyksystä (normaalipainon rajana pidän nyt 70kg, joka on minun ylin hyvänolonpainoni).

Nutrilett testaukseni on nyt virallisesti ohi. 3 viikkoa oli henkisesti haastavampi kuin fyysisesti, sillä nälkää en tuntenut käytännössä lainkaan. Mutta kuten viime viikolla kerroin, mielihalut meinasivat syöstä minut hulluuteen. Mutta nyt olo on perin kummallinen... kauan himoitsemani tuore ruisleipä odottaa minua kutsuvana kaapissa, mutta pienet aivoni sanovatkin minulle, että antaa odottaa vielä vähän. Kun viimein minulla olisi valta jälleen päättää itse mitä suuhuni laitan, en haluakaan laittaa sinne vielä mitään, mikä jarruttaisi tätä pudotusta! Päin vastoin into on kasvanut kilojen karistessa ja tähän hyvänolontunteeseen on jäänyt koukkuun. Ei pöllömpi hurahdus, sanoisin.

Jatkoa ajatellen laadin itselleni tuollaisia ruokapäiväkirjoja, joiden avulla voin seurata syömisiäni ja pitää kalorit kurissa jatkossakin. Tarkoitukseni on lisätä ruokia vähitellen, mutta edelleen korvata syömisiä nutriletteilla. Minulla tuota pudotettavaa on kuitenkin sen verran mehevästi vielä, että ehdin totutella painonpudotuksesta painonhallinnan puolelle hitaasti aikanaan. Nyt pudotetaan kun se vielä tuntuu hyvältä. Lauantaisin herkuttelen, jos siltä tuntuu, kohtuus mielessäni kuitenkin. Tulen loppuviikosta kertomaan, millaista on elämä testiryhmäilyn jälkeen. Nyt keitän ison kupin earl grey teetä, syön pienen palan ruisleipää (päälle vain ohut kinkkusiivu ja paljon vihreää). Koska olen sen arvoinen.